Uuden animaationi making of - materiaalia.

Olen nyt pari päivää työskennellyt uuden animaationi kimpussa. Vaikka en varsinaista animoimista ole vielä aloittutkaan, niin esivalmisteluihin on kuulunut mahtavia hetkiä. Lumen luominen viimaisessa pakkasessa on pieni hinta siitä, että pääsee nauttimaan suomalaisesta talvesta kauneimmillaan.

Lopullinen animaationi valmistunee huhtikuun aikana. Ellen lähde lappiin kevättä karkuun.

Graffiti VS. Nature.

Jos haluat parempaa laatua, vaihda video 720p:hen youtuben asetuksista.

Julkisen tilan uudet pelisäännöt.

Julkisen tilan uudet pelisäännöt, Jukka Silokunnas 2010. 

Katutaidetta tekevät vain lökäpöksyiset vandaalit, narkomaanit ja muut työtä vieroksuvat yhteiskunnan elätit, joille sakkojen maksaminen ei merkkaa yhtään mitään.

Kuka tahansa internetin keskustelupalstoja tai verkkolehtiä selaava voi tarkastella yleisön kommentteja graffiteista, stencileistä, tarroista, liisteröinneistä ja muista katutaiteen muodoista. Yleensä kommentit ja jopa artikkelit paikallislehdissä ovat painottuneet selvästi yllä olevan lauseen kaltaisesti.Viime vuosien aikana tilanteeseen on kuitenkin tullut selkeä muutos. Suomeen rantautuneet uudet katutaidemuodot ja laillisten katutaidemahdollisuuksien lisääntyminen ovat saaneet kansalaisten, lehdistöstä puhumattakaan, mielipiteet avarammiksi. Kuinka muutos tapahtui ja miten laittomasta vandalismista tulikin yhtäkkiä laillista, koko kaupunkia piristävää kaupunkitaidetta?

Tutkielmassani hahmotan katutaiteen eri muotojen saamaa hyväksyntää Suomessa keskittyen katutaiteen laillisiin mahdollisuuksiin juuri nyt. Vastaan kysymykseen ”Mikä tekee kaduilla tehtävästä taiteesta laillista ja millä ehdoilla?” Lähteinä käytän verkkomedioita ja paikallislehtien uutisia, jotka koskevat katutaidetta Suomessa.

Tein tutkielman vuonna 2010, jonka jälkeen asoihin on tullut suuria muutoksia. Näistä merkittävämmät ovat graffiteja maalaava presidenttiehdokas Paavo Arhinmäki, Pirkanmaan läänintaiteilijaksi valittu graffitimaalari Tero Karvinen ja Porin taidemeuseon Street Art -The New Generation näyttely.

Tästä linkistä voit ladata tutkielmani konaisuudessaan. Kaikki kommentit ovat tervetulleita.

Vaalit 2012.

Winter preparation.

Pahvinen tupa ja perunaton maa.

Valokuvasarja teokseni elämänkaaresta.

Tampereella 16-18.9.2011.
(Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmaksi.)



Mältinrannassa valmiina ottamaan juhlavieraat vastaan.



Verhot tuovat kodin.



Tampereen taidemuseon edessä viihdyttämässä Backlight -valokuvafestivaalin avajaisvieraita.



Täysi tupa.



Matkalla.



Tr1:n edessä.



Pysähdyspaikka.



Kalastajan kanssa koskipuistossa.



Hämeenkadun idylli.



Sateensuojassa.



Koskipuiston auringossa.



Nuoret tulivat kylään.



Roskasta sinä olet tullut, roskaksi pitää sinuun jälleen tuleman.




Teokseni alkuperäinen idea oli yksinkertaisesti tuoda näkyväksi kaupungeissa tapahtuvaa elämää. Kaikki eivät mahdu länsimaisen hyvinvointiyhteiskunnan luomaan tilaan, joten heidän on keksittävä jotain muuta. Pahvi on hyvä eriste ja siitä saa melko helposti taiteltua tukevan yösijan sellaisen yönä, jolloin ei sada. Pahvilaatikosta tehty asunto ei kuitenkaan miellytä kansalaisten silmää, joten asunnot on rakennettava johonkin piiloisaan paikkaan.

Lähdin työstämään pahvista sellaista asuntoa, joka kelpaisi kenen tahansa naapuriksi. Ihmiset pysähtyivät silittämään pahvin pintaa, kävivät kylässä ja ottivat valokuvia. Tupani oli tarpeeksi kaunis tehdäkseen lämpöisen, tervetuloa toivottavan vaikutelman. Lapset leikkivät tuvassa ja saivat vanhemmatkin rentoutumaan. Tupani oli kuulemma turvallisen näköinen.

Lauantai-iltana jätin tupani hetkeksi yksin. Kun tulin takaisin pahviselle tuvalleni se oli kadonnut. Paikalle oli jäänyt vain tervetuloa -kyltti. Pahvinpaloja seuraamalla onnstuin löytämään Tupani. Kaikki vieraat eivät olleet mahtuneet sisälle. Pahvista oli revitty osia pyllynsuojiksi, jotta housut eivät kastu märällä nurmella istuessa. Loput juhlavieraat keikkuivat katon päällä.

Sunnuntaina kävin siivoamassa koskipuiston pahvinpaloista. Joku oli onnistunut heittämään pelastusrenkaankin pahvikasaan. Poimiessani palasia tajusin miksi kodittomat saattavat rakentaa suojansa piiloisaan paikaan. Ei siksi, että he häiritsisivät muiden elämää, vaan siksi että muut häiritsevät heidän elämäänsä.

Teokseni puhuu vapaan kaupunkitilan puolesta, jota pahvituvan rikkojienkin käytös edustaa. Kaikilla halukkailla on mahdollista kommunikoida kaupungin kanssa omalla tavallaan. On vain harmillista, että luovuus näkyy usein niin tutun kaavan mukaisesti erilaisena ilkivaltana.

Kahden päivän aikana tuvassani kävi vain toivottuja vieraita.

Tervetuloa kaupunkiisi.

Tervetuloa kylään.

Tupaantuliaiset huomenna klo 17.00 eteenpäin Taidekeskus Mältinrannan, Tampereen taidemuseon ja TR1 Taidehallin läheisyydessä. Tarjoan jotain pientä purtavaa, mutta omat juomat olisi hyvä ottaa mukaan. Asunnossani ei ole vettä, sähköä eikä vessaa. Onneksi lähistöllä sijaitsevista yrityksistä ja museoista löytyy kaikki tarvittava. Jos haluat jäädä yöksi suosittelen omaa makuupussia.

Tupani löytyy lauantaina ja sunnuntaina koskipuistosta, hämeensillan vierestä.

Pahvikodinrakentajan arkea.

Isäni on rakentanut omin käsin kaksi omakotitaloa ja useita muita rakennuksia. Tämä on minun ensimmäinen oma taloni. Suunittelussa paneuduin alusta asti materiaalien helppoon saatavuuteen, edullisuuteen ja rakenteiden keveyteen. Pahvin dyykkaaminen isommissa määrissä vaatii huolellisuutta, sillä usein isommat pahvilevyt litistellään pieniin keräysastioihin tai rullakoihin mahtuviksi.

Kodinkone- ja huonekaluliikkeet ovatkin isojen pahvilevyjen hankkimiseen oiva paikka. Jonkun muun sänkyä kolhuilta suojaava pahvilevy on minun tulevan taloni lattia. Jääkaapin suojapahvit saavat toimittaa oven virkaa. Paloturvallista pahvisesta talosta on vaikea tehdä, mutta koska sähköjen hankkiminen kaupunkialueella ilmaiseksi on tuskallisen vaikeaa ei siitä juurikaan tarvitse murehtia.

Taloni tulisi olla tukeva, mutta kuitenkin helposti liikuteltava. Pahvi on materiaalina yllättävän lämmin, joten tuulenkestävyys nouseekin yhdeksi tärkeimmistä ominaisuuksista. Sateelta suojaaminen onnistuu parhaiten muovisella pressulla. Pressuja löytää kodinkoneliikkeiden roskakoreista melko mukavasti.

Tontin hankkiminen ei mielestäni ole kovinkaan hankalaa, sillä omistanhan minäkin oman palani julkistaa tilaa, jolloin minulla ei pitäisi olla mitään estettä myös käyttää sitä. Tulevista naapureistani en vielä tiedä, mutta toivon että en häiritse heidän elämäänsä tarpeettoman paljon omalla kodillani.




(Kuva Karoliina Paappa.)

Lisää infoa tapahtumasta http://mediapyhat.rajataide.fi/2011/09/landing-points/

Kesän taikaa/Summer magic.

A short movie I made to celebrate true Finnish summer.