Portfolio.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaupunki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaupunki. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Katutaiteen anatomia.

Olen vuosien varrella sekä luennoinnut katutaiteesta että opettanut katutaidetta. Olen myös kuratoinut katutaiteeseen liittyviä näyttelyitä, sekä ollut niissä mukana taiteilijana. Tämän kaiken keskellä minulta on usein kysytty mitä katutaide on. Olen kysynyt tätä samaa usein myös itseltäni. Miten selittää näennäisesti yksinkertainen asia, jolle ei ole vakiintunutta määritelmää? Satunnaisotannalla kymmeneltä vastaantulevalta ihmiseltä kysyttäessä todennäköisesti he kaikki vastaavat kysymykseen siitä, mitä katutaide on, eri tavalla. Yhdelle katutaide on kuralätäkkö, joka on sydämen muotoinen. Toiselle julkiseen seinään tilattu maalaus. Kolmannelle kantaaottava iskulause alikulkutunnelissa.

Nyt yritän vastata itse tähän kysymykseen. (Huom. vastaus on suuntaa antava, eikä sitä pidä sekoittaa poliittiseen, taiteelliseen, uskonnolliseen, tieteelliseen tai lääketieteelliseen näkemykseen asiasta.)

Paras tapa vastata kysymykseen on kertoa se kukkasin. 

Löydä mielenkiintoinen paikka.



Ideoi.



Rakenna.



Innostu.



Dokumentoi.



Hymyile.




torstai 14. helmikuuta 2013

Making of me.

Tässäpä teille video vuodelta 2010. Se on kaverini kuvaama dokumentti työskentelytavoistani. Saa nauraa, itkeä ei kannata. Ei tämä niin vakavaa ole.



torstai 16. helmikuuta 2012

Julkisen tilan uudet pelisäännöt.

Julkisen tilan uudet pelisäännöt, Jukka Silokunnas 2010. 

Katutaidetta tekevät vain lökäpöksyiset vandaalit, narkomaanit ja muut työtä vieroksuvat yhteiskunnan elätit, joille sakkojen maksaminen ei merkkaa yhtään mitään.

Kuka tahansa internetin keskustelupalstoja tai verkkolehtiä selaava voi tarkastella yleisön kommentteja graffiteista, stencileistä, tarroista, liisteröinneistä ja muista katutaiteen muodoista. Yleensä kommentit ja jopa artikkelit paikallislehdissä ovat painottuneet selvästi yllä olevan lauseen kaltaisesti.Viime vuosien aikana tilanteeseen on kuitenkin tullut selkeä muutos. Suomeen rantautuneet uudet katutaidemuodot ja laillisten katutaidemahdollisuuksien lisääntyminen ovat saaneet kansalaisten, lehdistöstä puhumattakaan, mielipiteet avarammiksi. Kuinka muutos tapahtui ja miten laittomasta vandalismista tulikin yhtäkkiä laillista, koko kaupunkia piristävää kaupunkitaidetta?

Tutkielmassani hahmotan katutaiteen eri muotojen saamaa hyväksyntää Suomessa keskittyen katutaiteen laillisiin mahdollisuuksiin juuri nyt. Vastaan kysymykseen ”Mikä tekee kaduilla tehtävästä taiteesta laillista ja millä ehdoilla?” Lähteinä käytän verkkomedioita ja paikallislehtien uutisia, jotka koskevat katutaidetta Suomessa.

Tein tutkielman vuonna 2010, jonka jälkeen asoihin on tullut suuria muutoksia. Näistä merkittävämmät ovat graffiteja maalaava presidenttiehdokas Paavo Arhinmäki, Pirkanmaan läänintaiteilijaksi valittu graffitimaalari Tero Karvinen ja Porin taidemeuseon Street Art -The New Generation näyttely.

Tästä linkistä voit ladata tutkielmani konaisuudessaan. Kaikki kommentit ovat tervetulleita.

tiistai 24. elokuuta 2010

High heels.











(Click any picture to make them bigger)

Small video documetation.




Made With Johannes Flechtenmacher in Almada, Portugal 2010.

sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Urbaanin yöpymisen alkeet/Urban camping.

Urbaanin yöpymisen alkeet.

Mitä se on?




Urbaani yöpyminen on kaupungeissa tapahtuvaa leiriintymistä. Melko samantapaista kuin perinteinen metsissä vaellus. Eli vaelletaan kaupungeissa metsien sijasta, niin kauan kun tuntuu mielekkeeltä ja illan tullen etsitään leiripaikka.

Urbaani yöpyminen ei välttämättä näyttäydy kovin mielekkäänä vaihtoehtona usealle, sillä ensimmäinen mielikuva on joko kaduilla asuvat henkilöt tai ryöstetyksi tulemisen pelko. Kun tästä ajatusmaailmasta pääsee hieman eteenpäin ja haluat kokeilla jotain uutta couchsurfingin sijasta on kaupungeissa leirityminen yllättävän antoisaa puuhaa.

Urbaaniin nukkumiseen et tarvitse kovinkaan montaa välinettä kotoa lähtiessäsi. Kaikki on kiinni siitä kuinka paljon tavaraa haluat rinkassasi kantaa. Itselläni on hammasharjan ja vaihtovaatteiden lisäksi yleensä mukana vain pellavakangas, koska se käy sekä pyyhkeestä, peitosta, että nukkumisalustasta. Se myös kuivuu nopeasti, joka on aina reissatessa plussaa.

Urbaaniin nukkumisen perusajatus itselleni on että nukkumispaikan tulisi olla kuiva, jollain tapaa kiehtova tai kaunis, sekä melko turvallinen. Mitä suurempi kaupunki sitä suuremmaksi turvallisuuden merkitys kasvaa. Toinen tärkeä ohjenuora on että nukkumisalustan ja kaiken muun tarvittavan materiaalin tulisi löytyä kaupungista.

Sänky.

Koska materiaalin etsiminen kaupungista voi olla vaikeaa kannattaa se aloittaa jo päivällä kaupugissa kävellessä. Jos näet esim. hyvän patjan, voit heittää sen jonkun aidan yli odottelemaan iltaa. Jos löydät hyvän kasan puhdasta ja käyttökelpoista pahvia senkin voi siirtää roskalaatikoilta hieman sivumpaan, jotteivat roskakuskit vahingossa kuljeta tulevaa sänkyäsi pois.



Myös perinteinen pahvilaatikkoratkaisu toimii melkein missä tilanteessa tahansa. Jos taittelet pahvilaatikoista allesi mattomaisen kudoksen, siitä syntyy helposti yllättävän mukava patja.


Paikka.


Jos päästät mielikuvituksesi valloileen sinun ei todellakaan tarvitse tyytyä vain pahvilaatikoihin.



Kuvassa esimerkkinä rakentamani sänky rakennustelineille. Patjan piilotin päivällä lähettyville ja illalla kömmin katsomaan kuinka hyvältä paikka vaikuttaa. Rakennustelineet olivat erinomainen ratkaisu, sillä niillä ei kukaan liiku, joten niissä voi tuntea olonsa turvalliseksi. Yleisesti ottaen katoille kiipeäminen on aina hyvä vaihtoehto, jos ei ole sateinen yö. Sateisina öinä olen nukkunut esim. kahviloiden terasseilla. Niissä on usein hyvät katokset ja tuurilla pehmeät penkit. Paikalla käyvät vartijatkaan eivät ole haitanneet. Ensisijaisen tärkeää on kuitenkin päästä kuivaan paikaan ennen kuin sade alkaa, jottet ole koko yötä märkänä.

Turvallisuus.

Koska usein itselläni on mukana arvokasta tavaraa, kuten passia, kameraa, lompakkoa jne tunsin oloni turvattomaksi yöllä. Yritin nukkua jotenkin tavaroideni päällä, käyttäen esim reppua tyynynä, mutta nukkuminen oli silti hankalaa. Tähän ongelmaan on kuitenkin olemassa yksinkertainen ratkaisu. Laita kaikki arvokas reppuun/rinkkaan ja ota sieltä itsellesi huppari ja joku viltti/makuupussi. Näiden lisäksi ota taskuusi noin 5 euron seteli. Huppari toimii hyvänä tyynynä ja viltti eristää hyvin yö/aamukastetta.

Piilota reppusi johonkin nukkumapaikkasi lähettyville siten ettei sitä voi vahingossa kukaan löytää. Hyviä paikkoja esim, tiheiden puskien juuret, isot puunkolot, halkeamat seinissä jne. Nyt voi käydä huoletta nukkumaan sillä näet koko ajan tavarasi ja jos joku tulee sinua yöllä häiritsemään sinulla ei ole mitään varastettavaa. Paitsi 5 euron seteli. 5 euron seteli on taskussasi juuri tavallista ryöstäjää varten. Jos et osaa maan kieltä, sinun on vaikea sanoa että sinulla ei ole mitään ryöstettävää. Tämän takia on helpompi antaa ryöstäjälle 5 euron seteli ja näyttää tyhjiä taskuja. Minua ei ole ikinä ryöstetty, mutta tämän kikan ansiosta ainakin nukun turvallisin mielin.

Yksin?

Jaettu ilo on kakinskertainen ilo. Kaverin kassa turvallisuudentunne lisääntyy huomattavasti ja kylmänä yönä kaverin lämpöä ei korvaa mikään. Kuvassa rakentamamme parisänky. Tarpeeksi leveä kahdelle. Sängyssä on yksi kerros pahvia maata vasten eristämässä kosteutta, yksi kerros vaahtomuovintapaista ainetta antamassa lämpöä, sekä päällä vielä yksi kerros isoapahvilevyä pitämässä ainekset kasassa. Tuulisella paikalla kannattaa ottaa matkaan vielä yksi ylimääräinen pahvilevy, sillä se antaa erinoimaisen tuulisuojan sängyn viereen sijoitettuna.



Kuvassa ei näy yöpymispaikkamme ympäristö, joka oli iso puisto keskellä kaupunkia. Yön vietimme nukkumisen ohessa kuunnellen lintujen keskustelua läheisessä lammessa.


Hyvää yötä!

sunnuntai 11. heinäkuuta 2010

Street installations in Lisbon.

Few images from a series of carboard box installations I made in Lisbon, 2010.

















I live in the middle of a big city.
I don't have a garden.
I don't have a house to decorate or trees to climb.

Making art is not important.
Creating space to breath is.