Art Prospect: Public Art Festival @ St. Petersburg, Russia.

Juuri nyt.

Lisää tietoa tapahtumasta myöhemmin. Tästä ja tästä linkistä lisätietoa.

Katutaiteen anatomia.

Olen vuosien varrella sekä luennoinnut katutaiteesta että opettanut katutaidetta. Olen myös kuratoinut katutaiteeseen liittyviä näyttelyitä, sekä ollut niissä mukana taiteilijana. Tämän kaiken keskellä minulta on usein kysytty mitä katutaide on. Olen kysynyt tätä samaa usein myös itseltäni. Miten selittää näennäisesti yksinkertainen asia, jolle ei ole vakiintunutta määritelmää? Satunnaisotannalla kymmeneltä vastaantulevalta ihmiseltä kysyttäessä todennäköisesti he kaikki vastaavat kysymykseen siitä, mitä katutaide on, eri tavalla. Yhdelle katutaide on kuralätäkkö, joka on sydämen muotoinen. Toiselle julkiseen seinään tilattu maalaus. Kolmannelle kantaaottava iskulause alikulkutunnelissa.

Nyt yritän vastata itse tähän kysymykseen. (Huom. vastaus on suuntaa antava, eikä sitä pidä sekoittaa poliittiseen, taiteelliseen, uskonnolliseen, tieteelliseen tai lääketieteelliseen näkemykseen asiasta.)

Paras tapa vastata kysymykseen on kertoa se kukkasin. 

Löydä mielenkiintoinen paikka.

Ideoi.

Rakenna.

Innostu.

Dokumentoi.

Hymyile.

URBAN ART goes SKATEBOARDING

Jyväskylän skeittihalli muuttuu urbaaniksi tilataideteokseksi tulevana viikonloppuna kun paikalle saapuu 6 katutaiteen huippuammattilaista ja pitkänlinjan harrastajaa kautta Suomen. Halliin maalataan hyvin suurikokoisia töitä, jotka edustavat erilaisia katutaiteen tyylisuuntia.

Projekti on toteutettu hyvin nopealla aikataululla Jyväskylän rullalautailijat RY:n vetämänä ja taidepuolta kuratoi kuvataiteilija Jukka Silokunnas, jonka kutsusta taiteilijat on saatu paikalle. Projekti on tehty hyvässä yhteistyössä Jyväskylän kaupungin tilapalvelun ja liikuntapalveluiden kanssa.

Meillä on ilo kutsua teidät tutustumaan valmiiseen projektiimme maanantaina 4.11.2013 klo. 11:00-12.00 Jyväskylän skeittihallille.

Teokset jäävät pysyväksi osaksi skeittihalli, joten myöhemminkin kannattaa käydä tutustumassa.

-

Misbehaving T-Rex.

Making of me.

Tässäpä teille video vuodelta 2010. Se on kaverini kuvaama dokumentti työskentelytavoistani. Saa nauraa, itkeä ei kannata. Ei tämä niin vakavaa ole.

Mattolaiturijatkojen avajaiset galleria Harhassa.

Kokosin pienen videon katutaidenäyttely Mattolaiturijatkojen avajaisista Joensuussa. Olokee hyvät.

Ars Kärsämäki 2012.

                                                                                                      Kuva: Niina Mantsinen.

Tämä kesä on mennyt railakkaasti erilaisten taideprojektien parissa. Kuvataide ja katutaide tappelevat jatkuvasti huomiostani, enkä oikein osaa päättää kumman kanssa aikaani viettäisin enemmän. Tällä hetkellä skitsofreniaa aiheuttava taistelu kahden jättiläisen välillä kulminoituu kuratoimaani nuorten taiteilijoiden kesänäyttelyyn.

Olen yrittänyt pitää kuvataiteen ja katutaiteen visusti erillään omassa elämässäni. Viime aikoina olen huomannut epäonnistuneeni tässä tehtävässä. Katutaide on edustanut minulle jotain tutkimatonta korpimaata, joka on vain minua varten. Harrastus, jossa saan olla vapaa kaikesta elämäni rasitteista, mukaan lukien itseni. Omaan kuvataiteeseeni olen  suhtautunut ammattimaisemmin. Se on minun työni, joten sitä ei voi ottaa harrastusmaisen kevyesti. Suhtaudun teoksiini äärimäisellä vakavuudella, vaikka niiden tekeminen onkin suurimmasi osaksi erittäin hauskaa.

Ars Kärsämäen kuratoinnin myötä olen joutunut käsittelemään omaa suhdettani katutaiteeseen erittäin tarkasti. Minulle näyttely edustaa kaikkea sitä mistä minä pidän. Onkin mahtavaa päästä avajaisiin katsomaan näyttelyä, jossa kaikki teokset ovat hyviä, puhuttelevia ja uutta antavaa. Ainakin minulle.

Näyttelyn taiteilijoiden käyttämien tekotapojen erilaisuus on melkoinen. Tarjolla on perinteisiä kuvataiteen muotoja sekä ITE-taidetta lähestyvää kokeilevaa katutaidetta ja kaikkea siltä väliltä. Nelostien varrelle on noussut jo jättimäisiä muraaleja, moottorisahagraffitia ja pikkuruisista hamahelmistä rakentuva teos. Pelkästään näiden teoksien vuoropuhelu laajentaa omaa taidetajuntaani jättimäisellä lusikalla. Ensi viikolla mukaan heitetään vielä videotaidetta, veistoksia, installaatioita, valokuvia ja kaikkea muuta mukavaa. Minusta tuntuu, että avajaisiin tarvitsen isomman lakin, sillä aivoni luultavammin pulpahtelee ulos kallostaan yrittäessään käsitellä taiteen tulvaa.  Gaspar Noé:n Enter the Void vaikuttaa näyttelyn rinnalla mustavalkoiselta dokumentilta eduskunnan kyselytunnilta.


Näyttelyn avajaiset ovat 29.6.2012 Tervetuloa!

Näyttelyn kotisivut.

Ydinperhe.

Making of Ydinperhe.

Olen tehnyt nukkeanimaatioita viimeksi vuonna 2005.
Sen jälkeen animaatioideni rakenne on muuttunut melkoisesti, ja onkin mukava huomata, miten olen pikkuhiljaa rakentanut itselleni sopivan tavan animoida.

2005 kuvasin myös ensimmäiset elokuvani, jossa rikoin tavaroita. Ne eivät vielä silloin olleet animaatiota, vaan dokumentoituja performansseja. Nämä toisistaan vielä silloin riippumattomat asiat ovat nykyään muodostuneet merkittäviksi taiteeni rakennepilareiksi.

Yllä olevassa kuvassa näkyy kellarimme. Näky muistuttaa ehkä enemmän kauhuelokuvaa kuin halinallejen keväästä kertovaa lastenelokuvaa. Pyöräänsä varastosta hakevan henkilön silmin katsottuna kellarissa häärivä, mössyköiden kanssa leikkivä aikuinen mies voi vaikuttaa kummalta tapaukselta.

Kuvassa näkyvät teipit laitoin sormiini lisärakkojen estämiseksi. Saksilla pehmolelujen leikkaaminen on yllättävän rankkaa puuhaa. Kymmenentuhannen leikkausliikkeen jälkeen ranteeseeni muodostui niin iso patti, että sille olisi voinut piirtää kasvot ja kutsua sitä serkuksi.

Ydiperheen ensi-ilta on 13.7 Joensuussa Mattolaiturijatkot-näyttelyssä.

Uuden animaation ennakkovilkaisu.

Street Art the New Generation -näyttely ja muutama tagi kaupan päälle.

Porin Taidemuseossa on meneillään Street Art the New Generation -näyttely, joka esittelee sekä kansainvälistä että suomalaista katutaidetta melko laajalla kirjolla.
Näyttely itsessään on hieno osoitus siitä, kuinka katutaide on saamassa myös Suomessa paikan virallisessa taidekentässä. ITE-taide on pedannut itselleen paikkaa jo vuosia ja nyt katutaiteen myötä viimeinen suuri läpimurto näyttää olevan meneillään.

Kaduilla taiteilijat ottavat sopivasti kantaa, osoittavat meille epäkohtia yhteiskunnassa jne. Usein katutaide on humoristista tai helposti lähestyttävää. Vaikeita asioita käsitellään selkeästi ja kirkkaillla väreillä. Tämmöisestä katutaiteesta on helppo pitää. Kun tykkäät katutaiteesta, voit melkein kuvitella olevasi itse osa kaupungeissa tapahtuvaa taideliikettä, ilman riskiä sakoista tai muista kurinpitotoimenpiteistä.

Porin taidemuseo on täynnä mielenkiintoisia teoksia, joista jokainen ansaitsee paikkansa. Valitettavasti osa Mentalgassin teoksista on jo tippunut paikoiltaan, sillä pakkasessa tehdyistä liisteröinneistä ei otettu huomioon Suomen talvea. (Vinkki: Ensi kerralla liisteriin kannattaa lisätä suolaa. Se auttaa pitämään julisteen seinällä myös pakkasella.)

Näyttelyn mielenkiintoisimmat teokset itselleni olivat kuitenkin aivan muualla kuin näyttelytilassa.

”Pori on erittäin suvaitsevainen kaupunki, eikä pidä lietsoa turhaa vastakkainasettelua”, näyttelyamanuenssi Pia Hovi-Assad sanoo Voima -lehden 1/2012 haastattelussa. Lue koko juttu tästä.

Näyttelyn avajaisten aikana taidemuseon vessa oli bommattu täyteen tageja. Tagit tekivät vessasta kadunomaisen paikan, jossa taide oli juuri sitä mitä katutaiteilijat saattavat haluta puhtaan museoympäristön sijaan. Tagit kuitenkin puhdistettiin vessasta nopeasti pois.

Miksi ne puhdistettiin?

Ensin Suomeen kutsutaan maailman tunnetuimpia nimiä, todenäköisesti suurella rahalla, tekemään katutaidetta, mutta ilmainen katutaide ei kuitenkaan kelpaa? Katutaide on sallittua ja hyväksyttyä silloin, kun sille asetetaan tiukat rajat, jopa näyttelyn sisällä. Avajaisissa lasien kilistely ja hienot puheet katutaiteen merkityksestä pestiin pois seuraavana päivänä. Pesuämpäriin huuhtoutuneet taideteokset eivät olleet tarpeeksi kantaaottavia ja visuaalisesti kiehtovia. Onko tosiaan niin, että jopa museolla, joka järjestää katutaidenäyttelyn, on varaa arvottaa katutaiteen eri osa-alueet näin vahvasti erilleen toisistaan, korulauseista huolimatta?

Suvaitsevaisuus näyttääkin kulkevan vahvasti laillisuuden kanssa käsikkäin. Katutaide on saliittua, jopa kannustettua, niin kauan kuin oma omaisuus ei ole luovuuden välikappale.

Tutustu näyttelyyn.

Kaikki ne postaukset, jotka jäivät tekemättä vuonna 2011. (Huom. Ei sisällä kaikkia niitä postauksia, jotka jäivät tekemättä vuonna 2011).

Juhannustanssit.

Eli making of: epäonnistunut videotaideteos.







Graffiti.

Kertomus siitä, kuinka minusta tuli rikollinen.








Graffitityöpaja Tampereen lyseon lukiolla.

Kertomus siitä, kuinka heistä ei tule rikollisia.








Yli 10 vuotta.

Tarina elämästäni skeittirampeilla, reileillä, curbeilla ja ensiavuissa








Tile art, Porkkana.

Liian kaukana kasvimaasta.








Katutaidetyöpaja ja graffitin maalausta@Taiteiden yö, Vaasa.

Tack so mycket ungdomsbusset och alla trevliga människor.







Luonnoskirjan jämäpaloja.

Kuvia ja tarinoita siitä mitä kenekään ei tarvitse kertoa.




En malta odottaaa mitä postaamiseksi kelpaamatonta tapahtuu tänä vuonna.

Frosty cartoon.

Ars Kärsämäki 2011.

Sain muutama viikko sitten erikoisen kutsun. Kutsussa minua pyydetiin purkamaan talo Kärsämäellä. Sen kummempia miettimättä otin haasteen vastaan. Jännityksellä odotan mitä tästä kehityy.

Tässä linkki Ars Kärsämäen blogiin. Ars Kärsämäki 2011

Hyvää joulua/Merry christmas!

Kesän taikaa/Summer magic.

A short movie I made to celebrate true Finnish summer.

Sneak peek.

Few stills from my upcoming animation.

DIY.




Have fun!

High heels.

(Click any picture to make them bigger)

Small video documetation.




Made With Johannes Flechtenmacher in Almada, Portugal 2010.

Street installations in Lisbon.

Few images from a series of carboard box installations I made in Lisbon, 2010.

















I live in the middle of a big city.
I don't have a garden.
I don't have a house to decorate or trees to climb.

Making art is not important.
Creating space to breath is.