.

Jyväskylä ja muita pieniä veistoksia.

Kuvat suurenevat niitä klikkaamalla.

Jyväskylän katutaidetunneli.

Jyväskylään avataan perjantaina 17.10.2014 kello 14.00 ensimmäinen graffiti- ja katutaiteelle tarkoitettu alue. Alue muodostuu kahdesta Rantaväylän pohjoisosaa alittavasta tunnelista Reivikujalla, Tuomiojärven vanhan leirintäalueen läheisyydessä.
Tunnelit on tarkoitettu sekä maalattaviksi että koettaviksi. Katutaidetunneli mahdollistaa uudenlaisen kaupunkialueen syntymisen, jossa katutaiteilijat ja urbaanista taiteesta nauttivat ihmiset voivat olla vuorovaikutuksessa.

Tunnelin seinät ovat valmiita kaupunkiin kuuluvia rakenteita, joten paikka poikkeaa paljon esimerkiksi graffiteja varten rakennetuista vaneriseinistä. Tällaisia paikkoja, joissa katutaiteilijoille annetaan luvallinen mahdollisuus muuttaa ympäristöään, on Suomessa vasta muutama. On hienoa, että Jyväskylä kulkee kehityksen kärjessä. Luvallisilla maalauspaikoilla parannetaan taiteilijoiden mahdollisuutta itseilmaisuun ja tuetaan graffiti- ja katutaiteen asemaa.

Katutaidehankkeen vetäjänä toimii taiteilija Jukka Silokunnas Taiteen edistämiskeskuksen TOI-projektista. Yhteistyössä ovat mukana Jyväskylän kaupunki ja Keski-Suomen ELY-keskus.

Katutaidetunnelien sijainti kartalla:

Avajaispäivän ohjelma:
Avajaispuheen pitää Jukka Silokunnas klo 14.00. Puheen jälkeen seinät ovat vapaassa käytössä kaikille halukkaille.

Tunneli facebookissa.

Katutaidepyöräretki Jyväskylässä 20.7.2014

Järjestän tulevana sunnutaina katutaidepyöräretken. Pyöräretkellä pääset tutustumaan Jyväskylän katutaiteeseen aivan uudella tavalla. Retken aikana tutustumme katutaiteen historiaan, nykytilaan ja tulevaisuuteen. Vierailemme laillisissa sekä laittomissa maalauspaikoissa. Pyöräretken viimeinen kohde on graffitiseinä, jossa halukkaat pääsevät itse maalaaman spraymaaleilla.

Lähtö 20.7.2014. KLO. 14.00 Aren aukiolta. Retkelle ei tarvitse ilmottautua, eikä se maksa mitään. Huonon sään sattuessa kohdale, siirrän retken seuraavalle sunnuntaille.

Tapahtuman facebook -sivu.

Tässä aiheeseen liittyvä artikkeli uusimmassa Suur-Jyväskylän Lehdessä.

Mattolaiturijatkot 3D.

AIES, ARPI, BAIT, FÄRSAARET, NIINA MANTSINEN, PALLO, JUSSI RIIHELÄ, JUKKA SILOKUNNAS ja LAURI TUJULA

OVAT

MATTOLAITURIJATKOT 3D
 
- näyttelyssä, jossa epävirallisesti juhlitaan uuden aallon suomalaisen katutaiteen yhteistä taivalta pienistä tarroista ja maalauksista suurikokoisiin seinämaalauksiin ja ilmiön hallitsemattomaan kasvuun. Taiteilijaryhmä on koottu ympäri Suomea purkautumaan kaksiulotteisesta formaatistaan ja työstämään galleriatilaan näyttelyä apunaan kolmas ulottuvuus.

Jää nähtäväksi, mitä tästä omaehtoisimman taidekunnan kokoontumisajosta jää jälkipolville kerrottavaksi. Tule, näe ja koe - IHA ITE.

Avajaiset 8.6.2014 klo 20.00 @ Galleria HOI SIE Lappeenranta.



Tapahtuman facebook -sivu.

Alla yksityiskohta teoksestani Kuukauden kumihanskat.

Katutaiteen anatomia.

Olen vuosien varrella sekä luennoinnut katutaiteesta että opettanut katutaidetta. Olen myös kuratoinut katutaiteeseen liittyviä näyttelyitä, sekä ollut niissä mukana taiteilijana. Tämän kaiken keskellä minulta on usein kysytty mitä katutaide on. Olen kysynyt tätä samaa usein myös itseltäni. Miten selittää näennäisesti yksinkertainen asia, jolle ei ole vakiintunutta määritelmää? Satunnaisotannalla kymmeneltä vastaantulevalta ihmiseltä kysyttäessä todennäköisesti he kaikki vastaavat kysymykseen siitä, mitä katutaide on, eri tavalla. Yhdelle katutaide on kuralätäkkö, joka on sydämen muotoinen. Toiselle julkiseen seinään tilattu maalaus. Kolmannelle kantaaottava iskulause alikulkutunnelissa.

Nyt yritän vastata itse tähän kysymykseen. (Huom. vastaus on suuntaa antava, eikä sitä pidä sekoittaa poliittiseen, taiteelliseen, uskonnolliseen, tieteelliseen tai lääketieteelliseen näkemykseen asiasta.)

Paras tapa vastata kysymykseen on kertoa se kukkasin. 

Löydä mielenkiintoinen paikka.

Ideoi.

Rakenna.

Innostu.

Dokumentoi.

Hymyile.

URBAN ART goes SKATEBOARDING

Jyväskylän skeittihalli muuttuu urbaaniksi tilataideteokseksi tulevana viikonloppuna kun paikalle saapuu 6 katutaiteen huippuammattilaista ja pitkänlinjan harrastajaa kautta Suomen. Halliin maalataan hyvin suurikokoisia töitä, jotka edustavat erilaisia katutaiteen tyylisuuntia.

Projekti on toteutettu hyvin nopealla aikataululla Jyväskylän rullalautailijat RY:n vetämänä ja taidepuolta kuratoi kuvataiteilija Jukka Silokunnas, jonka kutsusta taiteilijat on saatu paikalle. Projekti on tehty hyvässä yhteistyössä Jyväskylän kaupungin tilapalvelun ja liikuntapalveluiden kanssa.

Meillä on ilo kutsua teidät tutustumaan valmiiseen projektiimme maanantaina 4.11.2013 klo. 11:00-12.00 Jyväskylän skeittihallille.

Teokset jäävät pysyväksi osaksi skeittihalli, joten myöhemminkin kannattaa käydä tutustumassa.

-

Äkkigallerian katustipendinäyttely Jyväskylässä 18.5.2013- --->?

Äkkigalleria myönsi minulle katustipendin, jonka avulla pystyin järjestämään katutaideteemaisen näyttelyn Jyväskylään. Olen jo pitkään työskennellyt kaduilla ja työhuoneen merkitys käy yhä etäisemmäksi, joten tämä näyttelymahdollisuus sopi minulle kuin pulu ruisleivän päälle.

Olen jo pitkään käyttänyt erilaisia pakkausmateriaaleja ja tullut siihen tulokseen, että ne jos mitkä ovat merkkejä ajastamme. Me jätämme luolassa olevan kädenjäljen sijasta muovisen meren jälkipolvillemme tutkittavaksi, joten nykytaiteilijana minun on suorastaan pakottava tarve työskennellä muovin kanssa. Muovi on aikamme todellinen Jeesus, Buddha ja Allah. Tietysti länsimaisena kuluttajana vastuu on minulla. Miten hoidan ongelman? Ostan hemmetin ison kasan teippiä!

Lähdin siis työstämään näyttelyä pakkausmateriaaleilla, eli tuorekelmulla ja teipillä. Mahtava yhdistelmä, suosittelen!

Teipistä tehty pulu on sympaattinen otus. Se on melkein elävän näköinen. Ainakin lapset niitä rapsuttivat ja taisi muutama henkilö viedä niitä kotiinsa lemmikiksi. Teipistä tehty androgyyni taasen on pelottava otus. Sitä ei kukaan halunnut viedä. Se näytti kuitenkin kelpaavaan roikkumisvälineeksi ja muoviandrogyynin polvet pamahtivat väärään suuntaan mutkalle. (Onko olemassa oikea suunta, mihin polvi voi pamahtaa mutkalle?)

Tässä kuvia näyttelystä.

Tästä linkistä löydät paikalle. Siellä on vieläkin muutama pulu jäljellä.

Yhden näyttelyn rakenne.

Miltä näyttelyn rakentaminen näyttää?

Tässä Jussi Pulliselle ja muille kiinostuneille katsottavaa.

Jos liikutte kaungilla ja näette minun ähertävän jotakin, elkää soittako poliiseille. Se keskeyttää työskentelelyni, enkä jaksa aina jutella heidän kanssaan taiteeni merkityksestä.

                                            Kuvia napsauttamalla saat ne suuremmaksi.



Yhden päivän tapahtumat  Itse Teossa -näyttelyn ripustamisesta galleria Rongassa Tampereella 2013.

Misbehaving T-Rex.

Making of me.

Tässäpä teille video vuodelta 2010. Se on kaverini kuvaama dokumentti työskentelytavoistani. Saa nauraa, itkeä ei kannata. Ei tämä niin vakavaa ole.

Spray jam.

Kesällä on kiva hillua, kun tuuli hivelee hikisiä kainaloita katukulttuuritapahtumissa.
Maalaaminen on aina mukavaa ja aika liitää kuin siivillä kun saa suihkia maalia ilmaan ja pusikkoon. Olkoon tämä esipuhe ja kutsu tulevaan näyttelyyn Lappeenrannassa.

Tervemenoa avajaisiin 8.4.2012 Lappeenrantaan Mattolaiturjatkot -näyttelyn toiseen osaan. Se on isompi, se on parempi! Tässä näyttelyn kotisivut.

Yllä oleva teokseni edustaa erittäin uutta katutaiteen aaltoa, mitä? Keksi nimi ja voita!

Mattolaiturijatkojen avajaiset galleria Harhassa.

Kokosin pienen videon katutaidenäyttely Mattolaiturijatkojen avajaisista Joensuussa. Olokee hyvät.

Ars Kärsämäki 2012.

                                                                                                      Kuva: Niina Mantsinen.

Tämä kesä on mennyt railakkaasti erilaisten taideprojektien parissa. Kuvataide ja katutaide tappelevat jatkuvasti huomiostani, enkä oikein osaa päättää kumman kanssa aikaani viettäisin enemmän. Tällä hetkellä skitsofreniaa aiheuttava taistelu kahden jättiläisen välillä kulminoituu kuratoimaani nuorten taiteilijoiden kesänäyttelyyn.

Olen yrittänyt pitää kuvataiteen ja katutaiteen visusti erillään omassa elämässäni. Viime aikoina olen huomannut epäonnistuneeni tässä tehtävässä. Katutaide on edustanut minulle jotain tutkimatonta korpimaata, joka on vain minua varten. Harrastus, jossa saan olla vapaa kaikesta elämäni rasitteista, mukaan lukien itseni. Omaan kuvataiteeseeni olen  suhtautunut ammattimaisemmin. Se on minun työni, joten sitä ei voi ottaa harrastusmaisen kevyesti. Suhtaudun teoksiini äärimäisellä vakavuudella, vaikka niiden tekeminen onkin suurimmasi osaksi erittäin hauskaa.

Ars Kärsämäen kuratoinnin myötä olen joutunut käsittelemään omaa suhdettani katutaiteeseen erittäin tarkasti. Minulle näyttely edustaa kaikkea sitä mistä minä pidän. Onkin mahtavaa päästä avajaisiin katsomaan näyttelyä, jossa kaikki teokset ovat hyviä, puhuttelevia ja uutta antavaa. Ainakin minulle.

Näyttelyn taiteilijoiden käyttämien tekotapojen erilaisuus on melkoinen. Tarjolla on perinteisiä kuvataiteen muotoja sekä ITE-taidetta lähestyvää kokeilevaa katutaidetta ja kaikkea siltä väliltä. Nelostien varrelle on noussut jo jättimäisiä muraaleja, moottorisahagraffitia ja pikkuruisista hamahelmistä rakentuva teos. Pelkästään näiden teoksien vuoropuhelu laajentaa omaa taidetajuntaani jättimäisellä lusikalla. Ensi viikolla mukaan heitetään vielä videotaidetta, veistoksia, installaatioita, valokuvia ja kaikkea muuta mukavaa. Minusta tuntuu, että avajaisiin tarvitsen isomman lakin, sillä aivoni luultavammin pulpahtelee ulos kallostaan yrittäessään käsitellä taiteen tulvaa.  Gaspar Noé:n Enter the Void vaikuttaa näyttelyn rinnalla mustavalkoiselta dokumentilta eduskunnan kyselytunnilta.


Näyttelyn avajaiset ovat 29.6.2012 Tervetuloa!

Näyttelyn kotisivut.

Graffiti VS. Nature.

Jos haluat parempaa laatua, vaihda video 720p:hen youtuben asetuksista.

Street Art the New Generation -näyttely ja muutama tagi kaupan päälle.

Porin Taidemuseossa on meneillään Street Art the New Generation -näyttely, joka esittelee sekä kansainvälistä että suomalaista katutaidetta melko laajalla kirjolla.
Näyttely itsessään on hieno osoitus siitä, kuinka katutaide on saamassa myös Suomessa paikan virallisessa taidekentässä. ITE-taide on pedannut itselleen paikkaa jo vuosia ja nyt katutaiteen myötä viimeinen suuri läpimurto näyttää olevan meneillään.

Kaduilla taiteilijat ottavat sopivasti kantaa, osoittavat meille epäkohtia yhteiskunnassa jne. Usein katutaide on humoristista tai helposti lähestyttävää. Vaikeita asioita käsitellään selkeästi ja kirkkaillla väreillä. Tämmöisestä katutaiteesta on helppo pitää. Kun tykkäät katutaiteesta, voit melkein kuvitella olevasi itse osa kaupungeissa tapahtuvaa taideliikettä, ilman riskiä sakoista tai muista kurinpitotoimenpiteistä.

Porin taidemuseo on täynnä mielenkiintoisia teoksia, joista jokainen ansaitsee paikkansa. Valitettavasti osa Mentalgassin teoksista on jo tippunut paikoiltaan, sillä pakkasessa tehdyistä liisteröinneistä ei otettu huomioon Suomen talvea. (Vinkki: Ensi kerralla liisteriin kannattaa lisätä suolaa. Se auttaa pitämään julisteen seinällä myös pakkasella.)

Näyttelyn mielenkiintoisimmat teokset itselleni olivat kuitenkin aivan muualla kuin näyttelytilassa.

”Pori on erittäin suvaitsevainen kaupunki, eikä pidä lietsoa turhaa vastakkainasettelua”, näyttelyamanuenssi Pia Hovi-Assad sanoo Voima -lehden 1/2012 haastattelussa. Lue koko juttu tästä.

Näyttelyn avajaisten aikana taidemuseon vessa oli bommattu täyteen tageja. Tagit tekivät vessasta kadunomaisen paikan, jossa taide oli juuri sitä mitä katutaiteilijat saattavat haluta puhtaan museoympäristön sijaan. Tagit kuitenkin puhdistettiin vessasta nopeasti pois.

Miksi ne puhdistettiin?

Ensin Suomeen kutsutaan maailman tunnetuimpia nimiä, todenäköisesti suurella rahalla, tekemään katutaidetta, mutta ilmainen katutaide ei kuitenkaan kelpaa? Katutaide on sallittua ja hyväksyttyä silloin, kun sille asetetaan tiukat rajat, jopa näyttelyn sisällä. Avajaisissa lasien kilistely ja hienot puheet katutaiteen merkityksestä pestiin pois seuraavana päivänä. Pesuämpäriin huuhtoutuneet taideteokset eivät olleet tarpeeksi kantaaottavia ja visuaalisesti kiehtovia. Onko tosiaan niin, että jopa museolla, joka järjestää katutaidenäyttelyn, on varaa arvottaa katutaiteen eri osa-alueet näin vahvasti erilleen toisistaan, korulauseista huolimatta?

Suvaitsevaisuus näyttääkin kulkevan vahvasti laillisuuden kanssa käsikkäin. Katutaide on saliittua, jopa kannustettua, niin kauan kuin oma omaisuus ei ole luovuuden välikappale.

Tutustu näyttelyyn.

Valograffitia ja teippitaidetta.

Minut kutsuttiin pitämään katutaidetyöpaja Kärsämäen lasten -ja nuortenkullttuuripäiville 25.2.2102. Tällä kertaa pidin työpajan siaätiloissa, koska ulkona vallitsi perinteinen helmikuinen keli.

Sisätiloissa on mahdollisuus harrastaa monenlaista katutaidetta ja tällä kertaa keskityin kahteen erilaiseen tekotapaan valograffitiin ja teippiveistämiseen.

Valograffiti mahdollistaa uuden tavan tutkia ympäristöään. Sen avulla voi kokeilla, leikkiä ja hahmotella monelaisia asioita, tilanteita ja tapahtumia. Graffitimainen lopputulos jää näkyviin vain kameran kennolle, joten sitä voi harrastaa melkeinpä missä vain. Valograffitin avulla on helppo harjoitella esim. throwareiden ja tägien tekemistä vaikka omassa olohuoneessa.

Valomaalauksen harjoittelua.

Teippiveistäminen on kätevä työkalu suurien ja keveiden veistoksien tekemiseen. Veistoksien keveys mahdollistaa helpon liikuteltavuuden, joka installaatioita tehdessä on pelkkää plussaa. Teipin avulla on helppo rakentaa minkälaisia patsaita tahansa ja materiaalikustannukset pysyvät kurissa.

Katutaidetyöpajat tarjoavat uusia kokemuksia kaikille.

Valmis teippiveistos lähdössä kylille.

Julkisen tilan uudet pelisäännöt.

Julkisen tilan uudet pelisäännöt, Jukka Silokunnas 2010. 

Katutaidetta tekevät vain lökäpöksyiset vandaalit, narkomaanit ja muut työtä vieroksuvat yhteiskunnan elätit, joille sakkojen maksaminen ei merkkaa yhtään mitään.

Kuka tahansa internetin keskustelupalstoja tai verkkolehtiä selaava voi tarkastella yleisön kommentteja graffiteista, stencileistä, tarroista, liisteröinneistä ja muista katutaiteen muodoista. Yleensä kommentit ja jopa artikkelit paikallislehdissä ovat painottuneet selvästi yllä olevan lauseen kaltaisesti.Viime vuosien aikana tilanteeseen on kuitenkin tullut selkeä muutos. Suomeen rantautuneet uudet katutaidemuodot ja laillisten katutaidemahdollisuuksien lisääntyminen ovat saaneet kansalaisten, lehdistöstä puhumattakaan, mielipiteet avarammiksi. Kuinka muutos tapahtui ja miten laittomasta vandalismista tulikin yhtäkkiä laillista, koko kaupunkia piristävää kaupunkitaidetta?

Tutkielmassani hahmotan katutaiteen eri muotojen saamaa hyväksyntää Suomessa keskittyen katutaiteen laillisiin mahdollisuuksiin juuri nyt. Vastaan kysymykseen ”Mikä tekee kaduilla tehtävästä taiteesta laillista ja millä ehdoilla?” Lähteinä käytän verkkomedioita ja paikallislehtien uutisia, jotka koskevat katutaidetta Suomessa.

Tein tutkielman vuonna 2010, jonka jälkeen asoihin on tullut suuria muutoksia. Näistä merkittävämmät ovat graffiteja maalaava presidenttiehdokas Paavo Arhinmäki, Pirkanmaan läänintaiteilijaksi valittu graffitimaalari Tero Karvinen ja Porin taidemeuseon Street Art -The New Generation näyttely.

Tästä linkistä voit ladata tutkielmani konaisuudessaan. Kaikki kommentit ovat tervetulleita.

Kaikki ne postaukset, jotka jäivät tekemättä vuonna 2011. (Huom. Ei sisällä kaikkia niitä postauksia, jotka jäivät tekemättä vuonna 2011).

Juhannustanssit.

Eli making of: epäonnistunut videotaideteos.







Graffiti.

Kertomus siitä, kuinka minusta tuli rikollinen.








Graffitityöpaja Tampereen lyseon lukiolla.

Kertomus siitä, kuinka heistä ei tule rikollisia.








Yli 10 vuotta.

Tarina elämästäni skeittirampeilla, reileillä, curbeilla ja ensiavuissa








Tile art, Porkkana.

Liian kaukana kasvimaasta.








Katutaidetyöpaja ja graffitin maalausta@Taiteiden yö, Vaasa.

Tack so mycket ungdomsbusset och alla trevliga människor.







Luonnoskirjan jämäpaloja.

Kuvia ja tarinoita siitä mitä kenekään ei tarvitse kertoa.




En malta odottaaa mitä postaamiseksi kelpaamatonta tapahtuu tänä vuonna.