Duchamp.

 

Yllä oleva kuva on yksi ruutu uudesta animaatiostani. Se ja muut ruudut on kuvattu erään pikkukylän puoliksi lahoneen tanssiravintolan vessassa. Mikä motivoi aikuista miestä vasaroimaan likaista vessanpönttöä, jonka viimeisestä vedosta on kulunut noin 10 vuotta? Vastausta minulla ei ole, mutta kuvasuunnittelun ja animoinnin välissä huomaan usein hymyileväni. Tykkään miettiä paikan historiaa, suhdettani tilaan ja sen tulevaisuuteen. 10 vuoden päästä tätäkään vessaa ei enää ole. Koen olevani jonkilainen nopeuttaja, joka pystyy vääntelemään aikaa mieleisekseen monin eri tavoin. Animaatio -sanahan juontuu latinalaisesta sanasta animō ("herättää henkiin"). Aika on armoton kaveri, se hävittää kaiken, minkä luokin. Minä puolestani herätän henkiin kaiken minkä hävitän. Mielenkiintoista, eikö totta?

Alla oleva kuva on viimeinen otos, jonka otin kuvauspaikalla. Siinä näkyy hyvin millaisesta tilasta oli kyse. Pieni, likainen ja täynnä muistoja.

Street Art the New Generation -näyttely ja muutama tagi kaupan päälle.

Porin Taidemuseossa on meneillään Street Art the New Generation -näyttely, joka esittelee sekä kansainvälistä että suomalaista katutaidetta melko laajalla kirjolla.
Näyttely itsessään on hieno osoitus siitä, kuinka katutaide on saamassa myös Suomessa paikan virallisessa taidekentässä. ITE-taide on pedannut itselleen paikkaa jo vuosia ja nyt katutaiteen myötä viimeinen suuri läpimurto näyttää olevan meneillään.

Kaduilla taiteilijat ottavat sopivasti kantaa, osoittavat meille epäkohtia yhteiskunnassa jne. Usein katutaide on humoristista tai helposti lähestyttävää. Vaikeita asioita käsitellään selkeästi ja kirkkaillla väreillä. Tämmöisestä katutaiteesta on helppo pitää. Kun tykkäät katutaiteesta, voit melkein kuvitella olevasi itse osa kaupungeissa tapahtuvaa taideliikettä, ilman riskiä sakoista tai muista kurinpitotoimenpiteistä.

Porin taidemuseo on täynnä mielenkiintoisia teoksia, joista jokainen ansaitsee paikkansa. Valitettavasti osa Mentalgassin teoksista on jo tippunut paikoiltaan, sillä pakkasessa tehdyistä liisteröinneistä ei otettu huomioon Suomen talvea. (Vinkki: Ensi kerralla liisteriin kannattaa lisätä suolaa. Se auttaa pitämään julisteen seinällä myös pakkasella.)

Näyttelyn mielenkiintoisimmat teokset itselleni olivat kuitenkin aivan muualla kuin näyttelytilassa.

”Pori on erittäin suvaitsevainen kaupunki, eikä pidä lietsoa turhaa vastakkainasettelua”, näyttelyamanuenssi Pia Hovi-Assad sanoo Voima -lehden 1/2012 haastattelussa. Lue koko juttu tästä.

Näyttelyn avajaisten aikana taidemuseon vessa oli bommattu täyteen tageja. Tagit tekivät vessasta kadunomaisen paikan, jossa taide oli juuri sitä mitä katutaiteilijat saattavat haluta puhtaan museoympäristön sijaan. Tagit kuitenkin puhdistettiin vessasta nopeasti pois.

Miksi ne puhdistettiin?

Ensin Suomeen kutsutaan maailman tunnetuimpia nimiä, todenäköisesti suurella rahalla, tekemään katutaidetta, mutta ilmainen katutaide ei kuitenkaan kelpaa? Katutaide on sallittua ja hyväksyttyä silloin, kun sille asetetaan tiukat rajat, jopa näyttelyn sisällä. Avajaisissa lasien kilistely ja hienot puheet katutaiteen merkityksestä pestiin pois seuraavana päivänä. Pesuämpäriin huuhtoutuneet taideteokset eivät olleet tarpeeksi kantaaottavia ja visuaalisesti kiehtovia. Onko tosiaan niin, että jopa museolla, joka järjestää katutaidenäyttelyn, on varaa arvottaa katutaiteen eri osa-alueet näin vahvasti erilleen toisistaan, korulauseista huolimatta?

Suvaitsevaisuus näyttääkin kulkevan vahvasti laillisuuden kanssa käsikkäin. Katutaide on saliittua, jopa kannustettua, niin kauan kuin oma omaisuus ei ole luovuuden välikappale.

Tutustu näyttelyyn.