Äkkigalleria myönsi minulle katustipendin, jonka avulla pystyin järjestämään katutaideteemaisen näyttelyn Jyväskylään. Olen jo pitkään työskennellyt kaduilla ja työhuoneen merkitys käy yhä etäisemmäksi, joten tämä näyttelymahdollisuus sopi minulle kuin pulu ruisleivän päälle.
Olen jo pitkään käyttänyt erilaisia pakkausmateriaaleja ja tullut siihen tulokseen, että ne jos mitkä ovat merkkejä ajastamme. Me jätämme luolassa olevan kädenjäljen sijasta muovisen meren jälkipolvillemme tutkittavaksi, joten nykytaiteilijana minun on suorastaan pakottava tarve työskennellä muovin kanssa. Muovi on aikamme todellinen Jeesus, Buddha ja Allah. Tietysti länsimaisena kuluttajana vastuu on minulla. Miten hoidan ongelman? Ostan hemmetin ison kasan teippiä!
Lähdin siis työstämään näyttelyä pakkausmateriaaleilla, eli tuorekelmulla ja teipillä. Mahtava yhdistelmä, suosittelen!
Teipistä tehty pulu on sympaattinen otus. Se on melkein elävän näköinen. Ainakin lapset niitä rapsuttivat ja taisi muutama henkilö viedä niitä kotiinsa lemmikiksi. Teipistä tehty androgyyni taasen on pelottava otus. Sitä ei kukaan halunnut viedä. Se näytti kuitenkin kelpaavaan roikkumisvälineeksi ja muoviandrogyynin polvet pamahtivat väärään suuntaan mutkalle. (Onko olemassa oikea suunta, mihin polvi voi pamahtaa mutkalle?)
Tässä kuvia näyttelystä.
Tästä
linkistä löydät paikalle. Siellä on vieläkin muutama pulu jäljellä.
