Junassa tylsyyttä vastaan.

Unohdin Nintendo DS:n ja luonnoskirjani kotiin kun lähdin junailemaan.
En osaa istua aloillani tekemättä mitään, joten juuri ennen lähtöä kävin nappaamassa mukaani pinkan "asiakkaat ilmoittavat" -lippusia paikallisesta S-marketista.
Niissä on hyvä valkoinen takapuoli, johon piirrellä. Paljon parempi kuin lottokupongeissa.
Tuhlasin muutaman lappusen tuhertelemalla jotakin, kunnes tajusin että niihin voisi piirtää animaation.
Harmi, että laput loppuivat kesken juuri kun pääsin vauhtiin.

Ensi kerralla otan isomman pinon ja jätän housutkin kotiin.

Katutaidetyöpaja Kärsämäellä.

Pidin luennon aiheesta "Katutaide vs. Ilkivalta" Kärsämäen yläasteen ja lukion oppilaille 18.11.
Käsittelin luennolla katutaiteen mahdollisuuksia sekä katutaiteeseen vahvasti kuuluvaa dilemmaa: taidetta vai töhryä? Hahmottelin esimerkkien avulla kuinka yhteiskunta, taiteilijat ja katsojat määrittelevät katutaidetta omalta osaltaan.

Nostin esiin erilaisia katutaiteen tekotapoja, joista jokainen omasta ympäristöstään kiinnostunut voi löytää oivia keinoja toteuttaa itseään, jopa laillisesti.

Luennon jälkeen oppilaiden oli mahdollista osallistua katutaidetyöpajaan, jossa viritimme aivot taiteen taajuudelle. Illan vietimme ideoiden, kokeillen ja keskustellen kaikista niistä mahdollisuuksista mitä kaupunkiympäristö voi meille tarjota ja mitä me puolestamme sille.



Luovuus syntyy kaaoksesta.


Yön tunteina.


Aamun sarastaessa.


Tässä linkki pyhäjokiseudun artikkeliin.

Nuoret 2011.

Oiva mahdollisuus nähdä teokseni Elinkaara, NUORET 2011 näyttelyssä Taidehallissa 3.12.2011 -8.1, 2012.

Näyttelyn kotisivut.

Mediataidetta Rupriikissa.

Keskiviikkona 9.11.2011 Kuvataiteilija Jussi Koitela luotsaamassa Rupriikin mediataide-illassa nähdään uusia animaatioita tampereelta. Illan taiteilijat ovat Jukka Silokunnas, Karoliina Paappa, Heidi Saramäki ja Laura Rytkönen.

Marraskuussa Mediamuseo Rupriikissa on kolme kuvataiteilija Jussi Koitelan luotsaamaa mediataide-iltaa, joista ensimmäinen on Uusia Animaatioita Tampereelta. Seuraavat ovat:

Ke 16.11. klo 17-19, Kansallisuus maisemavideossa, Kuvataitelija Miina Hujala

Ke 23.11. klo 17-19, Sosiaalinen mediataide? Mediataiteilija Timo Bredenberg

Lisätietoa:

Jussi Koitela
koitela.jussi@gmail.com
045-6500857



Mediamuseo Rupriikki

Väinö Linnan aukio 13, 33210 Tampere
Puh. 03 5656 6411
rupriikki@tampere.fi

Happy Birthday Jukka.

Pienenä lempieläimeni oli apina.

Tykkäsin kiipeillä puissa ja heilua tuulessa.

Tuttavani kutsuivat minua apinaksi, koulussa taisin olla mölyapina.

Olessani töissä äänentoistofirmassa valomiehenä, sain lempinimen "trussiapina", koska pystyin asentamaan valot minne vain.

Jostakin kumman syystä, mielestäni parhaita karkkeja ovat Malacon pienet punaiset apinat.

Kuvataiteilijan työ on hyvin pitkälle elämän apinoimista.

Viime talvena sain viettää aikaa apinoiden kanssa. Tunsin oloni hyvin kotoisaksi heidän laumassaan. He eivät välittäneet minusta millään tavalla. Toivottavasti tämä johtui siitä, että he pitivät minua yhtenä heistä.

Kyllä. Apina on edelleen lempieläimeni.

Winter preparation.

Ajan rakenne.

Tutuissa tiloissa aika ei tunnu liikkuvan. Aika on jotain, mikä tapahtuu huomenna. Se esiintyy myös tarinoissa, jotka alkavat sanoilla "Muistatko, kun silloin". Ajan olomuoto ei usein mahdollista tilannetta, jossa siihen pääsee koskemaan, mutta silloin kun siihen on mahdollisuus, kannattaa se mielestäni käyttää.


Muistan hämärästi, kun isäni laittoi tämän hauskan keittiötaulun kaapin oveen pienellä naulalla.
Silloin tuossa vieressä ei vielä ollut tuollaista liesituuletinta, joten taulua pystyi pyörittämään naulan ympäri samalla kun odotin että paahtoleivät ovat valmiita. Siitä lähti karhea, hieman kimakka ääni.




En ole pyörittänyt keittiötaulua enää vuosiin.

Lapsuudenkotini myytiin. Muuttopäivänä tavaroita pakatessani huomasin taulun. Otin sen pois koukusta ja kaapin ovesta paljastui ajan jättämä jälki. Koristetaulun takana oli piilossa se päivä, jolloin isä sen siihen ripusti.




Kun seuraavan kerran menette mummolaan tai pappalaan, niin etsikää joku esine joka on ollut paikallaan ikuisesti. Uskaltakaa koskea siihen, vaikka se onkin pelottavaa.