Otan valokuvia niin paljon, että olen saanut yhden digikameran savuamaan. Tämä saattaa kuulostaa vitsiltä, mutta sitä se ei suinkaan ole. Joudun ostamaan uuden kameran melkein vuosittain, sillä kulutan kennon puhki. Kun lähden kotoa unohdan usein puhelimen tai lompakon, joskus jopa avaimet. Kameraani sen sijaan en ole tainnut kertaakaan unohta.
Olen mm. tomittanut yli 3000 dokumenttikuvaa graffiteista Vapriikin museoarkistoon. En tiedä millon, joku saa ne päivitettyä tietokantaan, mutta siellä ne sitten joskus ovat. Tämän lisäksi dokumentoin melkein kaikkea mahdollista. Mahdottomia en ole saanut vielä kuvattua. Tällä hetkellä katutaidearkistoni kuvamäärä on liian iso laskettavaksi.
Uusin valokuvasarjani on nähtävillä taiteiden yössä Helsingissä, Teurastamon uudessa galleriassa
Art of Slaughter -näyttelyssä . Sarja on yhdistelmä kuolleita eläimiä ja katutaidevaikutteita.
Olen aloittanut myös uuden tumblr -sivun kaikille sellaisille kuville, joita en halua haudata kovalevyjen uurteisiin. Ne ovat kuvia, joita en luultavasti vedosta. Ne ovat kuvia, joista minä pidän. Yksinkertaista.
Tässä
linkki katsomaan niitä. Kiire ei ole.
