Making of Ydinperhe.
Olen tehnyt nukkeanimaatioita viimeksi vuonna 2005.
Sen jälkeen animaatioideni rakenne on muuttunut melkoisesti, ja onkin mukava huomata, miten olen pikkuhiljaa rakentanut itselleni sopivan tavan animoida.
2005 kuvasin myös ensimmäiset elokuvani, jossa rikoin tavaroita. Ne eivät vielä silloin olleet animaatiota, vaan dokumentoituja performansseja. Nämä toisistaan vielä silloin riippumattomat asiat ovat nykyään muodostuneet merkittäviksi taiteeni rakennepilareiksi.
Yllä olevassa kuvassa näkyy kellarimme. Näky muistuttaa ehkä enemmän kauhuelokuvaa kuin halinallejen keväästä kertovaa lastenelokuvaa. Pyöräänsä varastosta hakevan henkilön silmin katsottuna kellarissa häärivä, mössyköiden kanssa leikkivä aikuinen mies voi vaikuttaa kummalta tapaukselta.
Kuvassa näkyvät teipit laitoin sormiini lisärakkojen estämiseksi. Saksilla pehmolelujen leikkaaminen on yllättävän rankkaa puuhaa. Kymmenentuhannen leikkausliikkeen jälkeen ranteeseeni muodostui niin iso patti, että sille olisi voinut piirtää kasvot ja kutsua sitä serkuksi.
Ydiperheen ensi-ilta on 13.7 Joensuussa Mattolaiturijatkot-näyttelyssä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti