Pahvinen tupa ja perunaton maa.

Valokuvasarja teokseni elämänkaaresta.

Tampereella 16-18.9.2011.
(Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmaksi.)



Mältinrannassa valmiina ottamaan juhlavieraat vastaan.



Verhot tuovat kodin.



Tampereen taidemuseon edessä viihdyttämässä Backlight -valokuvafestivaalin avajaisvieraita.



Täysi tupa.



Matkalla.



Tr1:n edessä.



Pysähdyspaikka.



Kalastajan kanssa koskipuistossa.



Hämeenkadun idylli.



Sateensuojassa.



Koskipuiston auringossa.



Nuoret tulivat kylään.



Roskasta sinä olet tullut, roskaksi pitää sinuun jälleen tuleman.




Teokseni alkuperäinen idea oli yksinkertaisesti tuoda näkyväksi kaupungeissa tapahtuvaa elämää. Kaikki eivät mahdu länsimaisen hyvinvointiyhteiskunnan luomaan tilaan, joten heidän on keksittävä jotain muuta. Pahvi on hyvä eriste ja siitä saa melko helposti taiteltua tukevan yösijan sellaisen yönä, jolloin ei sada. Pahvilaatikosta tehty asunto ei kuitenkaan miellytä kansalaisten silmää, joten asunnot on rakennettava johonkin piiloisaan paikkaan.

Lähdin työstämään pahvista sellaista asuntoa, joka kelpaisi kenen tahansa naapuriksi. Ihmiset pysähtyivät silittämään pahvin pintaa, kävivät kylässä ja ottivat valokuvia. Tupani oli tarpeeksi kaunis tehdäkseen lämpöisen, tervetuloa toivottavan vaikutelman. Lapset leikkivät tuvassa ja saivat vanhemmatkin rentoutumaan. Tupani oli kuulemma turvallisen näköinen.

Lauantai-iltana jätin tupani hetkeksi yksin. Kun tulin takaisin pahviselle tuvalleni se oli kadonnut. Paikalle oli jäänyt vain tervetuloa -kyltti. Pahvinpaloja seuraamalla onnstuin löytämään Tupani. Kaikki vieraat eivät olleet mahtuneet sisälle. Pahvista oli revitty osia pyllynsuojiksi, jotta housut eivät kastu märällä nurmella istuessa. Loput juhlavieraat keikkuivat katon päällä.

Sunnuntaina kävin siivoamassa koskipuiston pahvinpaloista. Joku oli onnistunut heittämään pelastusrenkaankin pahvikasaan. Poimiessani palasia tajusin miksi kodittomat saattavat rakentaa suojansa piiloisaan paikaan. Ei siksi, että he häiritsisivät muiden elämää, vaan siksi että muut häiritsevät heidän elämäänsä.

Teokseni puhuu vapaan kaupunkitilan puolesta, jota pahvituvan rikkojienkin käytös edustaa. Kaikilla halukkailla on mahdollista kommunikoida kaupungin kanssa omalla tavallaan. On vain harmillista, että luovuus näkyy usein niin tutun kaavan mukaisesti erilaisena ilkivaltana.

Kahden päivän aikana tuvassani kävi vain toivottuja vieraita.

Tervetuloa kaupunkiisi.